Onko juhannuksen jälkeen elämää...?

Olipas mukava ja rentouttava juhannus. Olimme perjantaista sunnuntaihin kauniissa maisemissa sijaitsevalla vuokramökillä Kiikalassa ison porukan kanssa. Kelit olivat vallan loistavat ja ihokin sai vähän väriä. Syötiin, juotiin, saunottiin, uitiin, pelattiin ja vaan oltiin. Kyllä oli ihanaa!!!



Mökki oli sen verran korvessa, että koira sai olla vapaana koko mökilläolo ajan ja siitähän otettiin sitten kaikki irti. Karvakasa juoksi satoja (?) kertoja ylä- ja alamökin väliä, kävi uimassa, metsässä nuuskuttamassa, sinkoili lelujen perässä, tunki nokkaansa grilliin, oli lenttiksessä/petanquessa/mölkyssä aktiivisesti mukana tai muuten vaan juoksi ympyrää. Sunnuntai-iltana kotiutumisen jälkeen ei paljon aktivointia enää kaivattu :=)


Jotain on sentään tapahtunut neulerintamallakin viime postauksen jälkeen, vaikka juhannuksen olin erossa langoista ja puikoista. Viime viikolla sain valmiiksi Jaywalker-sukat. Lanka oli itsevärjätty seiskaveikka, joka kerän puolessa välissä muuttuikin vaalemman sävyikseksi.

Tosin nämä on kyllä muka-jaywalkerit, koska nämä on tehty paksummasta langasta ja erilaisella kärjellä. Ohjeessa kärjen päättäminen tehtiin silmukoita jäljitellen (kitchener stitch) ja minä en tätä hallitse enkä jaksanut opetellakaan, joten tein kärjen tyylillä jonka jo osaan. Tätä mallia oli kyllä oli tosi mukava neuloa ja päätinkin, että teen vielä joskus toiset ohuemmasta langasta ja kokonaan ohjeen mukaan.

Viime viikolla innostuin tekemään yhden värjäyksen. Käytin sinistä ja punaista karkkiväriä valkoisen Wooliin. Tein kaksi lila-sävyistä liuosta ja yhden punaisen ja yhden sinisen liuoksen. Langan sävyistä tulee mieleen kuningatar-hillo, joten nimesin langan sitten Kuningatar-langaksi. Tästä voisi tehdä joskus sukat - en vaan vielä tiedä mitkä tekis...Tämä sukka-malli houkuttaisi.

Kiitoksia tervetulotoivotuksista!! Tulikin oikein tervetullut olo, kun kommentteja luin.

Bongasin toukokuun Suuresta Käsityö-lehdestä (jonka kiltti työkaveri kiikuuttaa joka kuukausi minulle luettavaksi) tämän ihanan baskerimyssyn. Novitan Malibu-lanka ostoon vapaavaltsusta ja eikun myssyntekoon. Eilen sain myssyn valmiiksi, mutta vähän pettymykseksi jäi. Tällainen myssystä olisi pitänyt tulla.

Tässä oma myssyni, joka näyttää pöydällä vielä ihan hyvältä...Mutta...

päähän laitettaessa huomasin, että baskerimyssystäni tulikin ihan tavallinen pipo!!

Argh. Pitäiskö noi kavennukset viel purkaa ja tehdä myssy pari senttiä pidemmäksi?? Kaippa se on pakko. Lankaakin jäi 2/3 kerää, eikä sille ole muuta käyttöä. Mutta ensin kyllä teen Jaywalkerit valmiiksi.

Olen huomannut, että muissa blogeissa on esitelty lemmikkieläimiä, joten täältä pesee sitten kanssa. Kuvassa töröttää 2,5 vuotias Taavi-cockeri, joka hieman isopäisenä, trimmaamattomassa turkissaan on rotunsa täydellinen edustaja. Taavin mielestä neulominen on hyvin tylsää ja sohvan vierestä kuuluukin usein nurinaa, kun mamman kilkuttelu on jatkunut Taavin ajantajun mukaan liian pitkään.

Uutta bloggailijaa pukkaa...

Neljä kuukautta olen käynyt lukemassa ja ihastelemassa suomalaisia ja ulkomaalaisia neuleblogeja. Melkein yhtä kauan olen myös miettinyt oman blogin perustamista ja nyt sen vihdoin sain aikaiseksi.

Kirjoitellaanpas vähän juttuja minusta...Olen 27-vuotias nuori nainen lounais-Suomesta ja aikani kuuluu koiran kanssa ulkoillessa ja neulepuikkoja kilkutellessa. Vähäsen myös virkkaan, värjään lankoja ja teen kankaanpainantaa. Joskus inspiraation tullessa harrastan myös pienimuotoista "tuunausta", kuten huonekalujen lakkausta ja kukkaruukkujen päällystämistä serveteillä.

Neulekärpänen puraisi ekan kerran ollessani noin 20-vuotias, kun sain päähäni neuloa lapaset. Tätä ennen olin neulonut sen verran kun koulussa kässän tunneilla neulotaan, mm. säärystimet, lapaset ja ison joulusukan. Sain lapaset tehtyä neulekirjan ja äidin opastuksella. Tämän jälkeen neulekärpäsen pureman ensioireet menivät ohi ja neuletarvikkeet saivat olla rauhassa kaapissa, kunnes taas vuoden tai kahden päästä innostuin ja aloitin neulomaan toppia. Topista näytti tulevan liian pieni ja se on edelleenkin kesken...innostus lopahti.

Sitten jonkin ajan kuluttua taas aloin neulomaan ja virkkaamaan pipoja ja kaulahuiveja, joista tuli kivoja ja käytettäviä. Muutaman topinkin tein, mutta niistä tuli aina jotenkin oudon mallisia (vois tietty johtua siitä, etten koskaan jaksanut tehdä mallitilkkuja ja korjata pikkuvirheitä) ja harrastus jäi kesken. Näin on innostus noussut ja laskenut tämän vuoden kevättalveen asti. Tein ensin pari huivia, mutta en uskaltanut mitään isompaa aloittaa. Kunnes näin ihanan boleron ohjeen Novitan nuorisoliitteessä, hain langat ja päätin, että tämä työ tehdään huolella mallitilkkuinen kaikkineen. Neuloin, purin, kiroilin ja tuskailin tämän neuleen kanssa yli 2 kuukautta ja lopulta sain sen valmiiksi. Ja siitä tuli ihana ja sopiva ja pidettävä ja ja ...

Nyt olen lopulta oppinut sen, että neuletta pitää tehdä huolella ja, että se pirun mallitilkku on vaan neulottava, vaikka kuinka sormet syyhyää työn aloittamiseen :=)

Huh. Riittäisikö tämä jo ekaksi postaukseksi?? Pistetään vielä lopuksi kuva itse karkkiväreillä värjätystä seiska veikasta, joka muuntuu hitaasti mutta hitaasti Jaywalker-sukiksi.